Mistä innostus kaikkeen värkkäämiseen? Sisustamisesta olen aina ollut kiinnostunut. Etenkin maalaisromanttinen tyyli ja talonpoikaisajan tavarat ja huonekalut ovat olleet sellasia, mistä olen ollut kiinnostunut. Valitettavasti tuo yhteiskuntaa pyörittävä ja hallitseva materia, eli raha on kuitenki aika kortilla etenkin kun on saikulla, joten usein on joutunut tyytymään halvimpiin ja ihan muihin vaihtoehtoihin, kuin noihin, mistä eniten itse tykkää. Pikkuhiljaa ja yksi asia kerrallaan on hankintoja tehty ja ja paljon ihania ideoita ja toiveita olis mielessä tulevaakin varten. Netissä tulee paljon pyörittyä ja ihailtua kaikkia hienoja kalusteita ja sisustusartikkeleita =).

Muutama vuosi sitten sain ahaa-elämyksen siitä, että ehkäpä voisin itse koittaa tehdä joitain kalusteita =D. Hullun rohkeasti sitten vain ideaan kiinni ja kokeilemaan. Lopputulos ei läheskään aina ole ollut kovin imarteleva, mutta onpahan ainaki yritetty =P.

Kuvassa oleva kapea eteisen pöytä ja seinän peili ovat ensimmäisiä omia värkkäyksiä. Palapeilin palat löytyi äitin kellarista tarpeettomana ja niihin vanhoista listoista sahasimme kehykset ja välirimat. Pöytään puutavara tuli siskoltani heidän tehtyä asunnossaan remonttia. Porraskaiteista on pöydän jalat ja verhotangon eduslevystä on pöytätaso tehty =). Porraspuihin kevyt hionta ja maali päälle ja kansilevyyn petsi ja lakka päälle, niin se oli siinä. Hyvin ovat nuo meitä palvelleet =).

Samaan syssyyn teimme pari pikkupöytää. Nämäkin on ylijäämä- ja kierrätyspuusta tehty. Pöytätasojen kannet ovat siskoni asunnon remontista. Hän uusi työtasot keittiöönsä ja nämä palat jäivät yli, kun tiskialtaalle piti paikka sahata. Tasot on käsitelty petsillä ja lakalla. Pöytien jalat ja reunalistat on tehty purkupuusta, eli puusta, jotka on jostain rakennustyömaalta purettu ja heitetty roskiin. Toisen ihmiset romut ovat toisen ihmisen aarteita, vai miten sitä ruukataan sanoa ;).